Näin joulun aikaan on hyvä hetki pohtia miten hieno tarina onkaan se, että neitsyt Maria kertoo Jumalan enkelille olevansa tosiaan neitsyt, ja ettei hän ole päässyt nauttimaan yhdynnän iloista vielä laisinkaan.
Tämän maailman kuninkaaksikin tituleerattu Jeesus katkaisi siis patriarkaattisen vallan perimisjärjestyksen. Voisiko kristinuskoa nimittää jopa feminismin juuriksi, vaikkei kirkko sitä olekaan toteuttanut?
Kirkkoisät ovat pikemmin tehneet töitä hartiavoimin pitääkseen vallan linnakkeet avoimina vain miehille – siis ei-vammaiselle ja ei-queer-miehille, mutta yleensä heteromieskin on nähty uhkana pappeuden ihanteelle. Kenties tiukimmassa teologiassa vain aseksuaali mies voisi olla kelvollinen edustamaan jumalaa.
Maailmassa riittää seurakuntia, joissa halutaan kovasti palata patriarkaatin alaisiksi väitteellä, että vain Mies voisi toimia pappina. Heille voisi lukea raamattua: Sana ei tullut mieheksi, vaan sana tuli lihaksi.
Nyt kun sekä idän että lännen silmissä Eurooppaan on rantautunut homosaatio ja kaikki miehet on – jos ei transuja, niin ainakin heikkoja, ei ehkä ole yllätys että Yhdysvallat ja Venäjä näyttävät viimein löytäneen yhteisen sävelen. Ainakin molempien tahojen vallan ytimessä on patriarkaattia puolustava kristinuskon tulkinta.
Vaikka Raamattua lukemalla voi löytää perustelut patriarkaatin haastamiseen, on mielenkiintoista pohtia myös, oliko Jeesus tosiaan sataprosenttisesti biologinen mies, vai fysiologialtaan tavallinen ihminen, jonka sukupuoliset ominaisuudet kehittyvät ensimmäisten raskausviikkojen aikana yhdenmukaisina, ja jotka myöhemmin kehittyvät enemmän maskuliiniseen tai enemmän feminiiniseen suuntaan – tai molempiin suuntiin.